Tapahtumien muistiot

<< Palaa
13

Klubin tammikuun kuukausikokous 13.1.2014

Suomen kieli kehittyy – vai kehittyykö?

Vuoden ensimmäisessä kuukausikokouksessa Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen ja suomen kielen opiskelija Meri Lindeman Tampereen yliopistosta keskustelivat siitä, minne Suomen kieli on menossa.

Meri Lindeman kertoi alustuksessaan opiskelevansa neljättä vuotta suomen kieltä, kirjallisuutta ja kasvatustieteitä. Hän tekee pedagogisia opintojaan ja on opetusharjoittelussa opettanut myös suomea toisena kielenään (S2) opiskelevia nuoria. Esiin ovat nousseet nuorten käyttämä kieli, asenteet suomen kieltä kohtaan sekä kansainväliset kielimaisemat. Suomen kielellä on nuorten mielestä tulevaisuus, sitä puhutaan vielä vuosisatojen päästä, vaikka lainasanat ja muiden kielien osaaminen lisääntyvät.

On suomalaisten oma päätös, että kieli säilyy, se ei kuole tai vaihdu toiseen itsestään. Kieli ei kuole muutokseen vaan käyttämättömyyteen ja muuttumattomuuteen. Suomea toisena kielenään puhuvien kieltä voidaan verrata murteisiin, se on S2-murre.

Kielen tulevaisuus on kiinni myös maahanmuuttajista. Suomi on poikkeuksellisen yksikielinen maa, vähemmistöt eivät ole horjuttaneet suomen kielen asemaa. Asennemuutos lienee tarpeen, jotta keskustelu erilaisten suomalaisten kesken sujuu. Lainasanat lisääntyvät, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nuorten jalkapallotreeneissä kantasuomalaisetkin käyttävät välillä somalin sanoja silloin, kun yhtä tarkkaa vastinetta ei suomen kielestä löydy. Paradoksaalista kyllä, muutos on pysyvyyden edellytys kielessä. Nuorten keksimät uudet sanat ja slangi muokkaavat uutta suomen kieltä.

Jouko Jokinen totesi alustuksessaan, että sanomalehtien ja toimittajien työhön kuuluu kielen muutoksen hyväksyminen, vahvistaminen, jopa sen edesauttaminen. Itseään hän kuvaili suomen kielen käsityöläiseksi. Hän mietti, olisiko ymmärtänyt 200 vuotta sitten Hämeenkyrössä eläneiden esi-isiensä kieltä.

Kieli on puhujien peli, jonka kielipoliisit voisivat pilata. Esimerkkeinä uudissanoista Jokinen nosti esiin seuraavia: aivohaveri, hallintohimmeli ja hallintohäkkyrä, joustokaukalo, seisomapöytä, sitouttamisbonus, sote, tietovuotaja, valuvika ja yt. Harrastaminen muuttaa kieltä. Nuorisokieli ei eroa enää etelän ja pohjoisen välillä tai alueellisesti samoin kuin ennen. Ennen Vaasassa opittiin ruotsia kadulla, enää ei. Suomen kieltä muuttaa lyhytviestintä, kuten tekstiviestit. Kieltä käytetään enemmän kuin koskaan, mutta millä tapaa?

Jokinen on huolissaan englannin kielen asemasta tieteenteossa. Vaikka ihminen tuottaa omalla kielellään rikkaampaa ja tarkempaa tekstiä, työkielenä on entistä useammin englanti. Sivistyneistön kieli rapistuu nopeammin kuin nuorison, selkeys kärsii ja syvyys sekä rikkaus ohenevat. Toimittaja näkee paljon luurankokirjoittamista, josta rikkaus ja kielikuvat puuttuvat.

Toimittajat opetetaan kyllä kirjoittamaan, mutta Jokisella on huoli kaunokirjallisuuden vähästä lukemisesta, sillä se on ainoa tapa pitää hyvää kieltä yllä. Nobel-kirjallisuus kuuluu yleissivistykseen, mutta nuoret tutkijat eivät enää lue romaaneja. Hymiöt ja muut merkit köyhdyttävät kieltä ja sen ymmärtäminen heikkenee. Olemme matkalla pois sanallisesti kulttuurista. Maailma muuttuu kuviksi, ikoneiksi, on ennustettu, että 50 vuodessa puhuttu kieli häviää ja sen korvaavat kuvat ja videot. Selffi on hyvä sana, se tarkoittaa nuorten itsestään ottamia ja sosiaalisessa mediassa jakamia kuvia ja videoita itseilmaisun muotona. Sanomalehdistö huolehtii vuosittain toimittajien koulutuksesta ja muun muassa maneereiden karsinta, mutta lukeminen on tärkeintä.


Keskustelu

Alustusten jälkeen siirryttiin keskusteluun, johon salin täyttänyt yleisö varsin nopeasti yhtyi kysymyksin ja kommentein. Liikkeelle lähdettiin sosiaalisesta mediasta.

JJ: Somessa on rikasta kielenkäyttöä mutta sitä leimaa huolimaton lyhytviestintä.

ML: Lyhyys on somessa keskeistä, samoin hypertekstirakenne eli linkit ja kuvat. Kieli on sirpaleista, ja nyt jo on nähtävissä, että pitkät tekstit ovat nuorille vaikeita, nimenomaan niiden sisällön ymmärtäminen. Toki tämä on oma tekstilajinsa, joka kuuluu genreen, mutta se hallitsee jo vahvasti nuorten käyttämää kieltä.

JJ: Pystyvätkö nuoret näkemään eron eri tekstilajien välillä?

ML: Puhutaan genrepedagogisesta näkökulmasta, jossa tunnistetaan kielen erilaiset lajit ja tyylit.

JJ: Onko poikien ja tyttöjen välillä eroa?

ML: Ero on totta tilastollisesti, mutta yksilölliset erot ovat suuri. Kuilu hyvin ja huonosti suomen kieltä hallitsevien välillä on kasvanut, huonojen määrä on lisääntynyt ja erot syventyneet. Englanninkieliset pelit, YouTube ja muut vaikuttavat osaltaan tähän.

JJ: Entä maahanmuuttajat ja heidän vaikutuksensa kieleen? Saksan kielipoliisit näkevät turkkilaisten muuttaneen kieltä.

ML: Tähän vaikuttaa se, millaisilla paikoilla maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassa.

JJ: Lehtiteksti on meillä oikeakielistä, paitsi uudissanojen osalta.

ML: S2-oppimateriaaleissa on kielen yksinkertaistamiseksi esimerkiksi possessiivisuffiksi jätetty pois. Viron kielestä se on jo jäänyt, hävinnee myös suomen kielestä.

JJ: Kirjoitettu murre on kamalaa, on vaikea lukea Nortamoa tai tuoreempaakin kulttuuritekstiä murteella, vaikka se puhuttuna on hienoa.

ML: Nuoretkin tunnistaa edelleen murrepiirteistä, vaikka sanasto onkin yhtenäistynyt. Sota oikeakielisyyden puolesta hävitään puhekielessä, mutta ei kirjakielessä. Kouluissa opetetaan debattia ja keskusteluja.

JJ: Myös oman pojan lukiossa järjestetään väittelykilpailuja.

Yleisöstä Pasi-Heikki Rannisto kysyi, vieläkö retoriikka ja vaikuttaminen säilyvät kielen funktiona, vai muuttuuko tarkoitus.

JJ: Kuvallinen ilmaisu välittää yhteistä tunnetta, sana on rationaalinen. Sanalla on yhteisesti jaettu merkitys, kuvan tulkinta voi olla hyvin subjektiivinen.

ML: Se voi jopa estää kehitystä. Multimodaalisuus yhdistää kieltä, kuvaa ja ääntä, mutta sana ei häviä.

Pekka Mattelmäki kysyi, millaisia satuja lapselle tulevaisuudessa luetaan, saduistahan ovat tulleet monille ensimmäiset virikkeet.

JJ: Nykyajan teksteistä esimerkiksi Risto Räppääjä –kirjoissa ja elokuvissa on loistavaa, rikasta kieltä. Nuorison kieli ja slangisanat yleistyvät, esimerkiksi helsinkiläinen pappi sanoi adventtijumalanpalveluksessa, että joulu on jo dörrin takana.

Kun tv ja videot ovat yhä useammin kielen kehittymisen välineenä, johtaako lukemattomuus tunneköyhyyteen?

Ei, koska kuva on tunne, totesi Jokinen, mutta kehotti lämpimästi silti lukemaan lapsille. Jokinen kuuntelee usein äänikirjoja autossa, ja pienenä hänen poikansa halusi aina uudelleen kuunnella automatkoilla Seitsemää veljestä.

Meri Lindeman oli myös varhain aloitettujen iltasatujen kannalla.

Yleisökysymykseen fan fictionista ja sen suhteesta kustantamiseen vastasi itsekin ”fikkejä” kirjoittava Meri Lindeman, että fan fictionissa fanit tuottavat fiktiivistä tekstiä muiden luomien tarinoiden tai henkilöiden ympärille. Se voi olla esimerkiksi kirjan juonen jatkamista tai elokuvan sivuhenkilöstä kirjoittamista. Tekstit julkaistaan somen foorumeilla ja lukijat lukijat löytyvät faniyhteisöstä ilman välikäsiä. Rahaa siitä ei saa ja tekijänoikeudet aiheuttavat joskus kysymyksiä.

JJ: Fan fiction ei taklaa kustantamista pois, kustannustoimittajat ovat edelleen tarpeen, sillä teksti paranee heidän avullaan. Fan fictionin julkaisemiseen lehti on liian suppea, mutta pitkät tekstit mahtuvat verkkoon. Julkaiseminen ei ole ongelma silloin, kun teksti hyvää.

ML: Fan fictionissa käytetään termiä betaus, betaaja toimii kuin kustannustoimittaja, joka lukee tekstin etukäteen ehdottaen muutoksia ja korjauksia.

Matti Hokkanen kysyi, miten kauan suomen kieli säilyy vai onko se katoava, miten pitkään on mahdollista asioiden hoitaminen omalla kielellä, jota Klubi vaalii.

Jokinen on luottavainen, suomea puhutaan paljon, joten sen suhteen ei ole huolta. Jos suomen kieli häviää, häviää koko Suomi! Oma kieli on vierasta laajempi tapa kommunikoida ja hahmottaa maailmaa.

ML: Jotakin yllättävää, isoa ja kamalaa pitäisi tapahtua, jotta suomen kieli katoaisi seuraavien 500 vuoden aikana, sanoi oppilas Meri Lindemanille, ja hän on samaa mieltä.

Yleisökommentin mukaan lastenlasten hyvä kieli on opittu Pikku-Kakkosesta. Miten todennäköistä on, että kirjainmerkkeihin perustuvasta kielestä siirryttäisiin kiinan tapaan symbolikieleen ja merkkien yhteisesti sovittuihin merkityksiin?

JJ: Niin kauan kuin Ranska on EU:ssa, tätä ei tule tapahtumaan. Ranska on muutoinkin suomalaistalonpojan paras ystävä.

Yleisö kysyi myös intonaatiosta, loppuhenkosesta, ja äänen noususta lauseen loppua kohden.

ML: Intonaatio ei koske vain nuoria naisia vaan sitä käytetään yhä useammin eri ihmisryhmissä. Se on saanut jopa kieliopillista tehtäviä: puhuja lopettaa ylös, jos aikoo jatkaa, ja alas, jos lopettaa, demonstroi Lindeman.

Lopuksi keskustelijat kysyivät toisiltaan, minkä sanan he haluaisivat poistaa suomen kielestä ja minkä juurruttaa aktiiviseen käyttöön.

Jouko Jokinen poistaisi hallintokielen ja haasteellinen-sanan. Hän säilyttäisi murteet, tamperelainen nuotti ei katoa mihinkään. Ehtoo-sanaa, samoin kuin muita vanhoja kauniita sanoja, hän haluaisi kuulla yleisessä käytössä.

Meri Lindeman yllätti jopa itsensä toteamalla, että pilkkusääntöjen määrää pitäisi vähentää ja keskittyä kielen pääasioihin. Jokiselle hän kertoi, että muutama vuosi sitten tehtiin Tampereen kielestä väitöstutkimus, jonka mukaan murre on säilynyt oikein hyvin, ja sen tärkeimmät piirteet säilyvät jatkossakin. Lindeman säilyttäisi kaikki kohteliaat sanat, kuten kiitos, ole hyvä, anteeksi ja saat anteeksi, koska suomi ei ole kovin kohtelias kieli.

Tämä herätti yleisössä hyväksyvää vastakaikua, ja keskustelijat palkittiin runsain suosionosoituksin.


Teksti ja kuvat: Irmeli Jokilampi

Suomen kieli kehittyy - vai kehittyykö?Suomen kieli kehittyy - vai kehittyykö?Suomen kieli kehittyy - vai kehittyykö?