Tapahtumien muistiot

<< Palaa
24

Klubinaiset vierailivat Tampereen yliopistolla tutustumassa huippututkimukseen lokakuussa 2019. Yliopiston Silmäryhmä on ensimmäisenä maailmassa onnistunut 3D-biotulostamaan ihmisen sarveiskalvon osia. Professori Heli Skottmanin johtaman ryhmän tavoitteena on löytää hoitokeino erilaisten silmäsairauksien hoitoon. Tarkoituksena on kyetä jonain päivänä valmistamaan toimivia ihmisen varaosia. 

Työn mahdollistavat ihmisen kantasolut, joita eri tutkimusryhmillä on tällä hetkellä Tampereella käytössään 13 linjaa. Poikkitieteelliseen tutkimusryhmään kuuluu sekä lääketieteen asiantuntijoita että insinöörejä.

 

Nykyisin ainoat tarjolla olevat hoitomuodot sarveiskalvoon vaikuttaviin sairauksiin ja vammoihin ovat joko kuolleelta henkilöltä luovutuksena saatu siirre tai solut potilaan omasta silmästä, mikäli toinen silmä on terve. Heli Skottman kertoi Klubinaisille siitä, että arviolta 10 miljoonaa potilasta maailmalla odottaa sarveiskalvon siirrettä. He voisivat saada näkönsä takaisin tutkimusryhmän kehittämällä hoidolla. Nykyisin siirteiden ja muiden hoitojen avulla kyetään hoitamaan vain joitain satojatuhansia potilaita vuosittain. 

 

Vierailun aikana tutkijatohtori Anni Mörö esitteli Klubinaisille 250 000 euron arvoista Saksassa valmistettua biotulostinta ja rakenteita, joita hän sen avulla tulostaa. Tarkoin varjellusta tutkimushuoneesta löytyy myös tavanomaisempia tarvikkeita, kuten pipettejä ja tehosekoitin. Niitä Mörö käyttää biomusteen valmistamiseen ja koostumuksen optimointiin. 

 

Siitä huolimatta, että sarveiskalvo on tutkijoiden mukaan kohtalaisen yksinkertainen elin, ei sen tulostaminen kuitenkaan ole haasteetonta. Sarveiskalvo koostuu karkeasti kolmesta kerroksesta: epiteelistä, stroomasta ja endoteelistä. Tamperelainen tutkimusryhmä on onnistuneesti tulostanut ja yhdistänyt epiteelin ja strooman. Endoteelin 3D-biotulostaminen on jo käynnissä. Lisäksi kokonainen sarveiskalvo tarvitsee toimiakseen hermosoluja, joiden tuottamista kantasoluista ja 3D-biotulostamista myös tutkitaan Tampereella.

 

Pelkkien osien tulostaminen ja yhteen liittäminen eivät kuitenkaan vielä riitä. Solujen on säilyttävä elävinä, pysyttävä muodossaan ja kyettävä tulostuksen jälkeen muodostamaan kudosta. Epiteelin ja strooman suhteen Silmäryhmä on tässä jo onnistunut. Anni Mörön mukaan toimiva biotulostettu sarveiskalvo voisi olla hoitokäytössä vuosikymmenen sisällä. Vielä ryhmällä on kuitenkin monta estettä voitettavanaan: tarvitaan paljon tutkimusta, kliinisiä kokeita ja turvallisuustestauksia ennen kuin ensimmäinen 3D-biotulostettu sarveiskalvo voidaan siirtää potilaalle.

 

Teksti: Sarita Blomqvist

Kuva: Milla Anttila

 

3D BIOTULOSTUSTEKNIIKKA JA SEN UUDET KÄYTTÖTARKOITUKSET