Tapahtumien muistiot

<< Palaa
20

Ruutiukkojen lounaskokouksessa 20.10.2014 eversti Pentti Väänänen piti mielenkiintoisen esitelmän aiheesta YH:n merkitys ja taustat. Seuraavassa on muutamia muistiinpanoja esitelmästä.

Esitelmöitsijä siteerasi aluksi Wikipedian kuvausta YH:sta ja piti sitä asiallisena selostuksena myös nuorisolle:

"Ylimääräiset harjoitukset, YH tai ylimääräiset kertausharjoitukset olivat Suomessa vuoden 1939 lokakuussa aloitettu sotilastoimenpide. Muodoltaan YH oli armeijan kertausharjoitukset.

Kyseessä oli toisen maailmansodan syttymiseen syyskuussa 1939 liittynyt varotoimenpide ja toisaalta sillä pyrittiin myös osoittamaan Neuvostoliiton johdolle suomalaisten olevan tarvittaessa valmiita puolustamaan maataan aseellisesti. 5. lokakuuta olivat alkamassa neuvottelut Moskovassa ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä” Neuvostoliiton johdon aloitteesta. Käytännössä neuvotteluiden sisältö tuli koskemaan muun muassa Neuvostoliiton Suomelle esittämiä aluevaatimuksia Leningradin turvallisuuden takaamiseksi. Samalla päivämäärällä Suomen puolustusministeri Juho Niukkanen hyväksyi Mannerheimin ehdotuksen suojajoukkokokoonpanoon siirtymisestä.

YH toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 9. lokakuuta 1939 alkaen perustettiin muun muassa suojajoukot ja eräät Venäjän-rajan lähialueiden divisioonat.  Toisessa vaiheessa perustettiin ja keskitettiin loput kenttäarmeijasta 14. lokakuuta 1939 alkaen. Tätä päivää kutsutaan ensimmäiseksi varsinaiseksi YH-päiväksi.  Joukkojen pääosat saatiin puolustusryhmitykseen pääosin 20. lokakuuta mennessä.

Joukkojen kannalta yli kuukauden kestäneet harjoitukset tarjosivat sotilaille mahdollisuuden tutustua sota-ajan joukko-osastoonsa, tehtäviinsä ja toimintamaastoon. Harjoitusten kuluessa myös varustettiin puolustusasemia.

Jälkikäteen toiminnan nimittämistä ylimääräisiksi kertausharjoituksiksi on pidetty Suomen poliittisen ja sodanjohdon valitsemana sanamuotona, jonka tarkoitus olisi ollut peitellä lähes täydellinen liikekannallepano ja häivyttää välittömän sodanuhan vaikutelmaa."

Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli vuonna 1932 solmittu hyökkäämättömyyssopimus. Huolimatta kansallismielisyyden noususta Saksassa ja Stalinin puhdistuksista Neuvostoliitossa monet poliitikot Suomessa eivät uskoneet sodan vaaraan. Erityisesti Väinö Tanner ja pääministeri A K Cajander vastustivat puolustusvoimien varuste- ja asehankintoja. Vasta Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäys Puolan syyskuussa 1939 teki sodan vaaran konkreettiseksi. Ylimääräisiin harjoituksiin lähtijöille ei armeijalla ollut aluksi antaa muita varusteita kuin kivääri,  kokardi ja vyö eli ns. "malli Cajander". Onneksi suojeluskuntalaisilla oli sentään omat paremmat varusteet.

Stalinin tavoitteena oli koko Suomen valtaus ja suomalaisten upseerien tuhoaminen Katynissa, mikä kohtalo jäi sitten puolalaisille. Suomi ei syksyllä 1939 myöntynyt alueluovutuksiin ja säilytti Talvisodan kautta itsenäisyytensä.  Baltian maat sen sijaan luovuttivat venäläisille tukikohtia ja joutuivat kesällä 1940 liittymään Neuvostoliittoon.

Lopuksi esitelmöitsijä vertaili nykyistä maailmantilannetta vuoden 1939 tilanteeseen. Taas on Suomessa puolustusmäärärahoja vähennetty pitkän rauhantilan takia. Tilanteen kiristyttyä mm. Ukrainan kriisin takia on havahduttu lisäämään määrärahoja ja keskustelu liittymisestä NATOon on vilkastunut. Löytyykö meiltä samanlaista maanpuolustustahtoa kuin syksyllä 1939? Mihin riittää "malli Urpilainen"?

Esitelmä herätti vilkasta keskustelua. Sadanpäämies kiitti esitelmöitsijää ja luovutti hänelle kiitokseksi Mika Kuljun kirjan Lapin sota 1944-1945.

Teksti: Ilkka Mäntyvaara

EVERSTI PENTTI VÄÄNÄNEN: YH:N MERKITYS JA TAUSTAT