Katso

<< Palaa

KUNNALLINEN ITSEHALLINTO - TOTTA VAI UNELMAA?

Risto Harisalo (esimies)

Kevään viimeisessä kuukausikokouksessa 18.4.2016 kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen jakoi risuja ja ruusuja suomalaiselle kunnalliselle itsehallinnolle. Aihe on vaikea, sillä itsehallinnon puolustajat on helppoa leimata katteettoman menneisyyden unelmoijiksi, joilla on hatara käsitys ajan realiteeteista. Toisaalta kansallisen mittakaavan käsittäviä hallinnollisia järjestelyitä kannattavia on helppoa pitää realisteina ja yleisen hyvän asianajajina. 


Vaikka tässä ideoiden kamppailussa realistit ovat selvästi voitolla, professori Ryynänen uskalsi puolustaa kunnallista itsehallintoa kansakunnan henkisenä selkärankana. Itsehallinnon ongelma on siinä, että sen perustavaa laatua olevia funktioita ei voida mitata yhtä täsmällisesti kuin hallinnollisia, juridisia ja taloudellisia järjestelyitä. Mitä ovat nämä funktiot?

Itsehallinto kansalaisia lähellä olevana inhimillisenä traditiona - ei siis pelkästään juridisen oikeushenkilöllisyyden omaavana organisaationa - on kansalaistaitojen peruskoulu. Kun ihmisten on kohdattava toisensa heitä yhteisesti koskettavien asioiden hoitamiseksi, he oppivat huomaamatta siedettävän elämän aakkoset, yhteistoiminnan pelisäännöt ja kanssaihmisten kunnioittamisen. Itsehallinto syntyy yhteisellä tekemisellä eikä olemalla vain palveluiden objekti. 

Kunnallinen itsehallinto levittää ja vahvistaa demokraattista mielenlaatua yhteiskunnassa. Demokratian hyväksyttävyys ja kunnioitus riippuvat enemmän kunnista kuin valtiosta. Demokratia on kaikenlaisen keskityksen rajoite ja jopa vastavoima. On hyvä muistaa, että valtiollisessa demokratiassa äänestäminen on keskeisin vaikuttamisen keino, kun taas kunnissa on muitakin vaikuttamisen keinoja. Yhtä tärkeää on myös, että kansakuntien välisessä vertailussa hajautetut yhteiskunnat menestyvät paremmin kuin keskitetyt yhteiskunnat. Edelliset myös mukautuvat nopeammin muuttuviin olosuhteisiin kuin jälkimmäiset. 

Itsehallinto mukailee paikallisten olosuhteiden, erilaisten tarpeiden, inhimillisten motivaatioiden ja jatkuvasti avautuvien mahdollisuuksien dynamiikkaa. Modernilla kielellä ilmaistuna kunnallinen itsehallinto edustaa kansallista innovaatiojärjestelmää. Tässä järjestelmässä kunnat tuottavat samoihin ongelmiin erilaisia ratkaisuja ja investoivat energiansa erilaisiin mahdollisuuksiin. Nämä olosuhteet inspiroivat ja motivoivat ihmisiä ottamaan osaa näihin moninaisiin prosesseihin. 

Kauan on kuultu puhetta ongelmista, jotka voidaan ratkaista vain kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Vaikka tällainen puhe kuulostaa vakuuttavalta, sen mukainen toiminta alistaa ihmisten enemmistön pienen joukon arvostuksiin ja valintoihin. Tätä ongelmaa on tuskin lainkaan pohdittu. Suuren mittaluokan - jopa megaluokan - projektit tuskin onnistuvat, jos niissä ei ole sijaa pienen mittaluokan käytännönläheiselle järkeilylle, jolle vain itsehallinto luo otollisen maaperän.

Kun olemme jo suhteellisen kauan käsitelleet kuntia mahdollisimman tehokkaasti toimivina hallinnollisina rakenteina, on houkuttelevaa ajatella, voisiko se selittää osan aikamme ongelmista. ”Minä ensin” -ajattelu on korvannut ”yhdessä tekemisen” -ajattelun. Oman äänen ehdottomuus ja sen ilmentäminen karkealla kielenkäytöllä on syrjäyttänyt hitaan, mutta inhimillisiä särmiä hiovan ja yhdistävän väittelyn ja dialogin. Ihmisillä on nykyään huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia kuin ennen kohdata toisensa, puhua toisilleen ja hakea apua toisiltaan. Onko siis ihme, että ihmiset vieraantuvat ja suhtautuvat piittaamattomasti toisiinsa?

Kun keskitetyt ohjelmat aikanaan ajavat karille ja paljastavat keskitetyn politiikan mahdottomuuden, kansakunnassa voi käynnistyä paluu itsehallinnon juurille. Kysymys on siitä, onko itsehallinnosta silloin enää mitään jäljellä. Kun itsehallinnon inhimillinen traditio on menetetty, sitä ei polkaista käyntiin poliittisilla ohjelmilla, juridisilla porkkanoilla ja ilmaisilla palveluilla. Itsehallinto ei ole kuin kello, joka voidaan tarvittaessa käynnistää ja sammuttaa.

Vaikka ajankohtaiset ongelmat ovat kiehtovia ja sitovia, valintoja tehdessä olisi aina hyvä muistaa, että keskitetty politiikka kasvattaa omaa henkistä kulttuuriaan ja hajautettu politiikka vastaavasti omaa henkistä kulttuuriaan. Kun tänään puhumme kunnista, terveydenhuollosta ja muista vastaavista valinnoista, puhumme itse asiassa siitä, millaiseen henkiseen todellisuuteen kasvatamme kansalaiset. 

Kommentit

# Jaakko Pitkänen
21. huhtikuuta 2016 17:09
Kuuntelin professori Aimo Ryynästä maanantaina Klubilla korva tarkkana. Blogi-kirjoitus tuo vielä lisää mainioita näkökulmia kunnalliseen itsehallintoon.

Poliittisen päätöksenteon ongelmat kulminoituvat tänä päivänä poliittisiin intohimoihin: joko ei jakseta, haluta tai osata paneutua asioiden ytimiin kuten kunnallisen itsehallinnon ideaan. Kovalla kiireellä suunnitellaan rakenteita ja hallintohäkkyröitä.

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 20.04.2016