Katso

<< Palaa
Huhtikuun 6. päivänä tulee täyteen 98 vuotta siitä, kun taistelut Tampereesta päättyivät vuonna 1918. Varhain aamulla nostivat silloin jo harvalukuiset punaiset valkoisen lipun Pyynikin näkötorniin antautumisen merkiksi. Oli käyty ratkaisutaistelu isänmaan suunnasta.

Me suomalaiset jouduimme taistelemaan edellisenä vuonna annetun itsenäisyysjulistuksen puolesta sodassa, joka on saanut montaa nimeä. Useimmiten riippuu puhujan omasta näkökulmasta ja omasta taustasta, mitä nimeä hän käyttää. Merkitsevää on, mikä piirre on leimaa antava tapahtumalle. Oma arvostettu historian opettajani Kokemäen yhteiskoulussa iskosti minun mieleeni termit vapaussota, veljessota ja kapina.

Kapinahan se oli, sillä tammikuun lopulla nousi vasemmisto bolsevistien tukemana laillista hallitusta vastaan. Punainen lyhty sytytettiin työväentalon torniin ja punakaartit marssivat yli Pitkänsillan. Taasen tuo jopa hieman runollinen termi veljessota on myös totta, eräissä toki harvinaisissa tapauksissa jopa sananmukaisesti.

Lähinnä sosialistien antama nimitys kansalaissota luo mielikuvan, että kyseessä oli suomalaisten keskinäinen välienselvittely ilman muita tavoitteita. Näin voidaan venäläisten osuutta vähätellä tarkoitushakuisesti. Kansalaissota oli monelle suomalaiselle - lähinnä punaisten taistelijoiden enemmistölle ja heidän perheilleen - hyvin traumaattinen kokemus. Heitä oli kuitenkin vain kymmenesosa suomalaisista. Valkoisille sotijoille, osalle punaisesta osapuolesta ja ylipäätään koko muulle kansalle, yhdeksälle kymmenesosalle, sota oli hyvin selkeästi taistelua demokraattisen suomalaisen yhteiskunnan ja Venäjän neuvostovallan leviämisen välillä.

Kansalaissodalle rinnakkainen, median ja valtiovallankin nykyään pääsääntöisesti käyttämä sisällissota -termi on sikäli ehkä kelvollisempi, että sisällissodassa ovat vastakkain saman maan kansalaiset ja yleensähän siihen on sekaantunut myös vieraita valtioita. Kiistämätön tosiasia on, että punakapinana alkanut yhteenotto muuttui varsinkin sen loppuvaiheissa sisällissodaksi.

Näiden kummankin nimen käyttämisessä on kuitenkin se ongelma, että ne mitätöivät sodan historiallisen merkityksen lopputuloksen osalta. Jos suomalaisten keskeinen taistelu pitää mainita, niin sanottakoon, että se oli vapaussota, johon sisältyi punakapinan kukistaminen

Toukokuun puoliväliin mennessä venäläisjoukot oli karkotettu Suomesta ja samalla oli hallitusta vastaan suuntautunut kapina kukistettu. Vasta tällöin olivat suomalaiset varmistaneet itsenäisyysjulistuksen ja vapauttaneet maan. Ennen kaikkea säilytimme juuri hankitun itsenäisyytemme.

En halua kiivailla sodan nimestä, mutta lähes 41 vuotta harmaata virkapukua kantaneena sotilaana voin ammattini ja sen mukanaan tuoman tietämyksen pohjalta sanoa, että vuoden 1918 sota oli vapaussota. Lopputuloksena siinä torjuttiin Venäjän sekaantuminen asioihimme ja estettiin Suomen joutuminen osaksi Neuvostoliittoa.

Myönnän, että muillakin nimillä on perusteensa. Kaikkia niitä voidaan pitää joltakin näkökannalta oikeina. Mutta, jos joku sanoo, että se ei ollut vapaussota, silloin alan protestoida! Tehtiinhän rauha sitten Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä vuonna 1920 Tartossa, ulkomailla.

Vuonna 1918 käytiin siis vapauussota, jonka tuloksena maamme vapautui todellisesti Venäjän yhteydestä ja me säilytimme itsenäisyytemme! - Vai, oletko eri mieltä?

Kalervo Sipi, Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja

Kommentit

Ole ensimmäinen kommentoija!

Kommentoi

Vain rekisteröityneet voivat kommentoida.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt ja haluat kommentoida, rekisteröidy tästä sivustolle.
Jos olet jo aiemmin rekisteröitynyt, kirjaudu sivustolle.

Julkaistu 06.04.2016